Milloin luonnollinen lopputulos lakkaa olemasta luonnollinen?
Luonnollisuus ei ole sama asia kuin mahdollisimman pieni muutos. Pohdimme, missä kulkee onnistuneen esteettisen hoidon ja kasvojen oman ilmeen muuttamisen välinen raja.
Luonnollisuus on esteettisessä lääketieteessä sana, jota käytetään paljon. Sitä toivotaan, tavoitellaan ja luvataan. Silti on yllättävän vaikea määritellä, mitä luonnollinen lopputulos oikeastaan tarkoittaa.
Onko se lopputulos, jota kukaan muu ei huomaa? Vai voiko muutos olla selvästi nähtävissä ja silti tuntua täysin omalta?
Ehkä luonnollisuutta ei pitäisi mitata muutoksen määrällä.
Kasvot eivät ole kokoelma yksittäisiä piirteitä. Ne ovat mittasuhteiden, rakenteiden, liikkeen ja epäsymmetrian kokonaisuus. Juuri pienet yksilölliset ominaisuudet tekevät kasvoista tunnistettavat. Siksi esteettisesti onnistunut muutos ei välttämättä tarkoita mahdollisimman sileää ihoa, korkeampia poskipäitä tai tarkempaa leukalinjaa.
Joskus yksittäinen hoito voi olla teknisesti onnistunut ja silti viedä kokonaisuutta kauemmas ihmisestä itsestään.
Luonnollisuuden raja tulee harvoin vastaan yhdellä kertaa. Useammin sitä lähestytään vähitellen.
Kun yhteen muutokseen tottuu, huomio voi siirtyä seuraavaan. Se, mikä aikaisemmin tuntui riittävältä, alkaa näyttää keskeneräiseltä. Samalla oma katse mukautuu. Muutosta ei enää näe samalla tavalla kuin silloin, kun se tehtiin ensimmäisen kerran.
Siksi esteettisessä lääketieteessä tarvitaan myös kykyä pysähtyä.
Hyvä hoitosuunnitelma ei kysy vain, mitä kasvoissa voidaan muuttaa. Sen pitäisi kysyä myös, mitä kannattaa säilyttää. Mitkä piirteet kuuluvat juuri näihin kasvoihin? Mikä tekee ilmeestä tunnistettavan? Ja missä vaiheessa jonkin asian parantaminen alkaa muuttaa kokonaisuutta enemmän kuin oli tarkoitus?
Myös ikääntyminen tekee luonnollisuuden käsitteestä kiinnostavan. Luonnollinen ei tarkoita nuorta. Juonteet, ihon muuttuva rakenne ja kasvojen pehmeneminen kuuluvat ajan kulumiseen. Niitä voidaan hoitaa, mutta kaikkien ikääntymisen merkkien poistaminen ei välttämättä tee kasvoista luonnollisemman näköisiä.
Ehkä onnistuneen esteettisen hoidon tärkein kysymys ei siksi ole, kuinka paljon voimme muuttaa. Vaan kuinka paljon voimme muuttaa niin, että ihminen näyttää edelleen itseltään.
Luonnollinen lopputulos ei tarkoita sitä, ettei mitään saisi näkyä. Se tarkoittaa, ettei hoito ala määrittää kasvoja.
